Päätin sitten aloittaa blogin kirjoittamisen. Puhtaasti siitä tarkoituksesta, että välillä tekee mieli kirjoitella kaikenlaista jonninjoutavaa muille luettavaksi, mutta en nolona halua sellaista omassa Facebook-profiilissani julkaista. Se haittaisi suurella vaivalla luomaani intellektuellin harkitsevaa kuvaa itsestäni. Nyt voin anonyymisti kivasti kirjoitella kaikkea triviaalia potaskaa ja trollata sydämeni kyllyydestä.
Blogin nimi on (kuten ehkä arvata saattaa) hatusta vedetty. Siihen toi inspiraation eräs tällä hetkellä televisiossa pyörivä reklaami, jossa jokin satunnainen orava on laitettu sentrifugiin. Mielikuva jyrsijästä mokomassa laitteessa on sen verran häkellyttävä, että se oli päällimmäisenä mielessä, kun mietin osuvaa nimeä blogilleni. Tosin blogissani ei taida olla päätä ekä häntää, toisin kuin oravassa. Tai mistä minä tiedän, millaisen metamorfoosin se orava siellä sentrifugissa kokee. Saatan vielä palata tähän kutkuttavaan aiheeseen blogini myöhemmissä, yksinäisemmissä vaiheissa, herättäähän kyseinen skenaario suunnattomasti erilaisia pohdinnan aiheita. Onko orava sentrifugissa jokin vertauskuva, nk. oravanpyörän nykyaikainen vastine? Onko nykyajan työelämästä tullut sentrifugi, joka saa meidät kaikki voimaan pahoin samalla kun kasvomme ovat jähmettyneet pakonomaiseen, korvasta korvaan ulottuvaan, pinnalliseen hymyeleeseen? Onko poskella virtaava kuolavana symboli hiipuvasta elämänvoimastamme ja siitä, miten koneisto puristaa meistä viimeisetkin mehut? Pohtikaamme näitä syviä ajatuksia kaikessa rauhassa siihen asti, kunnes aihe tulee taas ajankohtaiseksi.
Koska minulla ei ole selvänäkijän kykyjä, en pysty tällä hetkellä toteamaan tyhjentävästi, mitä ihmettä aion tänne blogiin jatkossa kirjoitella ja että miten usein tätä päivitetään. Valmistautukaa kuitenkin kaikkeen mahdolliseen, sillä niin tulette pettymään vähiten. Jossain vaiheessa sivustolla tosin saattaa olla söpö oravan kuva. Ellei sitä ilmesty, kannattaa mennä osoitteeseen www.google.fi ja kirjoittaa hakukenttään "orava". Sieltä löytyy kuvia oravasta. Ja myös sentrifugeista.
Kuka minä sitten olen? Suomenkieltä äidinkielenään puhuva ihminen, joka on käynyt koulua sen verran, että on oppinut kirjoittamaan ja lukemaan. Asun Suomessa. Minulla on kädet, joilla on näppärä kirjoittaa. Silmät ovat myös kätevä työkalu. Tykkään hirveästi veriletuista, mutten ikinä ymmärrä ostaa niitä kaupasta. Asun kotona ja nukun öisin sängyssä. Teen töitä, jotta saan rahaa, jolla voi elää ainakin tietyissä mittasuhteissa. Inhoan hernekeittoa, koska se haisee pahalta. Sitä kotonani ei koskaan tehdä. Niin ja jos vielä johonkin kategoriaan tahdotte minut laittaa, niin olen nainen. Täytän naiseen sopivat tuntomerkit. Sen verran pitää rajoittaa, etten ole Liisa Jaakonsaari tai Sandra Bullock. Mutta jälkimmäinen ei asukaan Suomessa, ja tuskin on kuullut veriletuista.
Tähän loppuun vielä jokin tämän päivän aikana tehty huomio. Tänään opin, että joskus kannattaa olla laiska ja jättää urheilu oikeaan tilanteeseen. Puhun siis hyötyliikunnasta. Tulin ruokakaupasta kahden täyden CM-kokoa olevien kassien kanssa kerrostalolle, jossa majaani pidän. Koska asun yksien portaiden päässä ja hissi oli juuri sillä hetkellä varattu, päätin ottaa tilanteen liikunnan kantilta ja lähdin nousemaan painavien kapsäkkien kanssa portaita. Kädet täristen olin päässyt portaiden puoliväliin, kun valot napsahtivat pois päältä. Siinä sitten olin pimeässä, molemmat kassit niin ääriään myöten täynnä etteivät ne olisi pysyneet portaan päällä jos olisin ne alas laskenut. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko muutun munakoisojen ja muiden hävyttömien vihannesten maanvyöryksi tai jatkan sokkona eteenpäin sankassa pimeydessä. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon sekunnin murto-osan epäröinnin jälkeen ja jollain ihmeen kaupalla pääsin ylös asti tappamatta itseäni, vaikka olentona suht' merkityksetön olenkin. Mutta sen opin, että hyötyliikuntakin voi olla vaarallista ja johtaa kivuliaaseen kuolemaan. Ja ehkä ajattelemattomuus. Mutta ennen kaikkea hyötyliikunta.
Kuoleman äärelle on hyvä lopettaa. Jatkan uusilla mietteillä tuolla mystisen tulevaisuuden povessa.
